KUKA ESTI KENET ENSIN? Venäjän ja lännen mediasodan aikajana ei ole niin yksinkertainen kuin usein annetaan ymmärtää

KUKA ESTI KENET ENSIN? Venäjän ja lännen mediasodan aikajana ei ole niin yksinkertainen kuin usein annetaan ymmärtää

Kun Venäjän mediasensuurista puhutaan lännessä, esiin nostetaan tavallisesti samat tapaukset: BBC:n sivujen estäminen, Deutsche Wellen rajoittaminen, Voice of American ja Radio Free Europe/Radio Libertyn blokkaaminen sekä riippumattomien venäläismedioiden painostus.

Kaikki nämä ovat todellisia tapahtumia.

Mutta jos vuoden 2022 mediasota aloitetaan vasta siitä hetkestä, jolloin Venäjä esti länsimaisia uutislähteitä, aikajanasta puuttuu merkittävä edeltävä vaihe.

Euroopan unioni oli nimittäin juuri sitä ennen rajoittanut venäläisten valtionmedioiden toimintaa omalla alueellaan.

Tämä ei tarkoita, että Venäjän sensuuri olisi vain lännen aiheuttama vastareaktio. Venäjän riippumattomaan journalismiin kohdistuva painostus oli alkanut paljon aikaisemmin.

Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että vuoden 2022 laajojen vastavuoroisten mediablokkien tapahtumaketju kannattaa kertoa kokonaan.

Ensin EU:n päätös

Euroopan unionin neuvosto päätti 2. maaliskuuta 2022 keskeyttää Sputnikin sekä useiden RT-kanavien lähetystoiminnan EU:n alueella. Päätös koski muun muassa RT English-, RT UK-, RT Germany-, RT France- ja RT Spanish -kanavia.

EU perusteli ratkaisua sillä, että kyseiset mediat olivat Venäjän valtion suorassa tai epäsuorassa määräysvallassa ja osallistuivat Kremlin disinformaatioon sekä informaatiovaikuttamiseen Ukrainan hyökkäyssodan yhteydessä.

Kyse ei siis ollut siitä, että länsimainen sanomalehti tai televisiokanava olisi päättänyt olla näyttämättä RT:n sisältöä.

Kyse oli viranomaispäätöksestä.

EU:n sääntely esti operaattoreita lähettämästä tai mahdollistamasta näiden kanavien lähetystoimintaa unionin alueella.

Tässä kohtaa onkin tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: länsimainen media ja länsimaiset viranomaiset.

Media ei kollektiivisesti “bännännyt Venäjää”. Rajoitukset tulivat EU:lta, kansallisilta viranomaisilta ja joissakin tapauksissa alustoilta sekä jakeluyhtiöiltä.

Kaksi päivää myöhemmin Venäjä teki omat laajat estonsa

4. maaliskuuta 2022 Venäjän viestintäviranomainen Roskomnadzor blokkasi useita länsimaisia ja riippumattomia uutislähteitä.

Estojen kohteeksi joutuivat muun muassa BBC Russian, Deutsche Welle, Voice of America, Radio Free Europe/Radio Liberty sekä Meduza.

Venäjä perusteli ratkaisuja sillä, että kyseiset mediat levittivät sen mukaan väärää tietoa Ukrainan sodasta.

Samanaikaisesti Venäjä kiristi myös rikoslainsäädäntöään. 4. maaliskuuta hyväksytyn lain nojalla asevoimia koskevan “valheellisen tiedon” levittämisestä saattoi seurata jopa 15 vuoden vankeusrangaistus.

Tämän seurauksena useat kansainväliset mediayhtiöt, kuten BBC ja Bloomberg, keskeyttivät journalistista toimintaansa Venäjän sisältä, koska ne arvioivat toimittajiensa olevan rikosoikeudellisessa vaarassa.

Jos siis katsotaan nimenomaan maaliskuun 2022 suurta RT/Sputnik vastaan BBC/DW/VOA/RFE-RL -aaltoa, aikajärjestys on selvä:

EU:n RT- ja Sputnik-ratkaisu tuli 2. maaliskuuta.

Venäjän suuret länsimediaan kohdistuneet verkkoblokit tulivat 4. maaliskuuta.

Tästä syystä on puutteellista kertoa Venäjän estotoimista ilman mainintaa EU:n juuri niitä edeltäneistä rajoituksista.

Mutta koko mediasota ei alkanut maaliskuussa.

Saksa ja RT DE olivat jo ehtineet aloittaa oman kierroksensa

Jo helmikuussa 2022 nähtiin lähes oppikirjamainen vastatoimien ketju.

Saksan mediaregulaattori kielsi 2. helmikuuta RT DE:n lähettämisen Saksassa sillä perusteella, ettei kanavalla ollut viranomaisen mukaan vaadittua saksalaista lähetyslupaa.

RT DE puolestaan katsoi, että sillä oli Serbian kautta myönnetty lupa, jonka olisi pitänyt riittää myös Saksassa. Saksan viranomainen oli tästä eri mieltä.

Seuraavana päivänä Venäjä ilmoitti vastatoimista Deutsche Welleä vastaan.

DW:n Moskovan toimisto suljettiin, työntekijöiden akkreditointeja peruttiin ja kanavan toimintaa Venäjällä rajoitettiin. Venäjä kuvasi toimiaan nimenomaan vastaukseksi RT DE:tä koskeneelle saksalaispäätökselle.

Tämän yksittäisen tapahtumaketjun kohdalla asetelma oli siis hyvin suoraviivainen:

Saksa rajoitti RT DE:tä.

Venäjä vastasi Deutsche Welleä vastaan.

OSCE kuitenkin piti Venäjän vastausta suhteettomana.

Mutta väite “länsi aloitti kaiken sensuurin” ei kestä tarkastelua

Tässä kohtaa tulee olennainen raja.

Venäjä ei ollut ennen vuotta 2022 avoimen median ympäristö, joka alkoi rajoittaa journalismia vasta lännen pakotteiden seurauksena.

Riippumattomaan journalismiin kohdistuva paine oli kasvanut Venäjällä jo vuosia.

Reporters Without Borders kuvasi jo vuonna 2021 Venäjän mediaympäristöä järjestelmäksi, jossa käytettiin verkkosivujen blokkaamista, “foreign agent” -merkintöjä, riippumattomien medioiden painostamista ja muuta sääntelyä kriittisen journalismin rajoittamiseen.

Venäjän “foreign agent” -järjestelmä ulotettiin medioihin jo vuonna 2017 ja myöhemmin myös yksittäisiin journalisteihin.

Siksi väite, että länsi “aloitti kaiken” ja Venäjä ainoastaan reagoi, ei pidä historiallisesti paikkaansa.

Mutta myöskään vastakkainen versio ei ole riittävä.

Venäjän vuoden 2022 länsimediaan kohdistamia toimia ei voi irrottaa kokonaan siitä, että EU oli juuri määrännyt omia rajoituksiaan venäläismedialle.

Sama kuvio näkyi uudelleen vuonna 2024

Toukokuu 2024 toi uuden kierroksen.

EU päätti 17. toukokuuta 2024 keskeyttää neljän muun Venäjään sidoksissa olevan median lähetystoiminnan unionissa.

Kohteena olivat Voice of Europe, RIA Novosti, Izvestia ja Rossiyskaya Gazeta. EU perusteli päätöstä niiden roolilla Venäjän propagandassa ja Ukrainan sodan tukemisessa.

Venäjä ilmoitti jo ennen päätösten täyttä toimeenpanoa, että se valmisteli vastatoimia länsimaisia medioita vastaan.

Kesäkuussa 2024 Venäjä ilmoitti rajoittavansa 81 eurooppalaisen median saatavuutta omalla alueellaan.

Listalla oli eurooppalaisia yleisradioyhtiöitä, uutistoimistoja ja sanomalehtiä.

Venäjän ulkoministeriö kuvasi päätöstä suoraan vastaukseksi EU:n neljään venäläismediaan kohdistamiin rajoituksiin.

Tämän tapahtumaketjun kohdalla ei siis tarvitse arvailla, oliko kyse vastatoimesta.

Venäjä sanoi itse niin.

Kielenkäyttö muuttuu riippuen siitä, kumpi tekee päätöksen

Tässä mediasodassa yksi kiinnostavimmista asioista on se, kuinka saman tyyppisiä toimia kuvataan täysin eri termeillä.

Kun EU rajoittaa venäläismediaa, perustelut ovat disinformaation torjunta, turvallisuus, hybridivaikuttaminen ja propaganda.

Kun Venäjä blokkaa länsimediaa, lännessä puhutaan sensuurista, tiedonvälityksen kontrollista ja lehdistönvapauden heikentämisestä.

Moskova käyttää samaa retorista rakennetta toiseen suuntaan.

Sen mukaan RT:n ja muiden venäläismedioiden estäminen on länsimaista sensuuria, kun taas BBC:n, DW:n tai muiden rajoittaminen on puolustautumista ja vastatoimi.

Molemmat osapuolet siis määrittelevät omat rajoituksensa puolustuksellisiksi ja vastapuolen rajoitukset poliittisiksi.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että järjestelmät olisivat rakenteellisesti samanlaisia.

Venäjän mediajärjestelmä on selvästi laajemmin kontrolloitu

EU:n vuoden 2022 toimet kohdistuivat nimettyihin Venäjän valtion kontrolloimiin medioihin.

EU myös kirjasi sääntelyynsä, etteivät rajoitukset estäneet näiden medioiden työntekijöitä tekemästä esimerkiksi tutkimusta tai haastatteluja unionin alueella.

Venäjällä kontrolli on paljon laaja-alaisempaa.

Reporters Without Bordersin mukaan lähes kaikki riippumattomat mediat ovat vuoden 2022 täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen joutuneet tavalla tai toisella kielletyiksi, blokatuiksi tai “foreign agent” ja “undesirable organisation” -järjestelmien kohteiksi.

RSF sijoittaa Venäjän vuoden 2026 lehdistönvapausindeksissä sijalle 172/180.

Venäjän ongelma ei siis ole vain se, että se estää länsimaisia medioita vastauksena lännen pakotteisiin.

Sama järjestelmä kohdistuu myös venäläisiin journalisteihin, tutkiviin medioihin ja hallintoa kritisoiviin uutislähteisiin.

Silti lännen omat rajoitukset kuuluvat samaan historiaan

Juuri tässä kohtaa keskustelusta tulee kiinnostava.

EU:n perustelu RT:n ja Sputnikin rajoittamiselle on, etteivät ne ole tavallisia riippumattomia medioita vaan osa Venäjän valtion informaatiovaikuttamista.

Tälle perustelulle löytyy näyttöä.

Siitä huolimatta demokraattisen järjestelmän kannalta voidaan kysyä, missä kulkee raja.

Milloin vieraan valtion media muuttuu turvallisuusuhaksi?

Kuka määrittelee propagandan?

Miten päätöksistä valitetaan?

Voiko samaa mekanismia joskus käyttää myös epämiellyttävää mutta laillista journalismia vastaan?

Nämä eivät muutu kelvottomiksi kysymyksiksi vain siksi, että Venäjä käyttää niitä omassa propagandassaan.

Ne ovat sananvapautta ja valtion valtaa koskevia kysymyksiä.

Informaatiosodassa media ei ole enää vain sivustakatsoja

Ukrainan sota ei ole vain sotilaallinen konflikti.

Se on myös taistelu siitä, mitä kansalaiset näkevät, kuulevat ja pitävät uskottavana.

Venäjälle RT, Sputnik ja muut valtiolliset mediat ovat ulkopoliittisen vaikutusvallan välineitä.

Lännessä taas esimerkiksi BBC, Deutsche Welle, Voice of America ja Radio Free Europe eivät ole kaikki samanlaisia toimijoita, mutta osa niistä toimii julkisrahoitteisesti tai valtion rahoittaman kansainvälisen mediatoiminnan piirissä.

Tästä syystä media on tässä konfliktissa sekä tapahtumien raportoija että osa laajempaa informaatioympäristöä.

Ja juuri siksi molemmat osapuolet pyrkivät vaikuttamaan siihen, millaiseen tietoon oma ja vastapuolen yleisö pääsee käsiksi.

Kun seuraavan kerran vastaan tulee otsikko siitä, että “Venäjä blokkasi länsimedian”, kannattaa tarkistaa myös edeltävät päivämäärät.

Venäjä todella blokkaa länsimaisia medioita.

Venäjä myös kontrolloi omaa riippumatonta mediaansa huomattavasti laajemmin kuin EU kontrolloi jäsenmaidensa valtamediaa.

Mutta samalla on totta, että EU on itse rajoittanut useiden venäläisten medioiden toimintaa ja että joissakin merkittävissä tapauksissa lännen rajoitus tuli ajallisesti ennen Venäjän nimenomaisesti vastatoimeksi nimeämää rajoitusta.

Maaliskuussa 2022 EU:n RT- ja Sputnik-ratkaisu tuli 2. maaliskuuta ja Venäjän laajat BBC-, DW-, VOA- ja RFE/RL-estot seurasivat 4. maaliskuuta.

Vuonna 2024 EU rajoitti neljän uuden Venäjään sidoksissa olevan median lähetystoimintaa, minkä jälkeen Venäjä vastasi 81 eurooppalaiseen mediaan kohdistuneilla rajoituksilla.

Siksi tämän mediasodan historian kertominen vain yhdestä suunnasta antaa väistämättä vajaan kuvan.

Propagandassa tehokkain keino ei aina ole suora valhe.

Joskus riittää, että yleisölle näytetään vain se osa aikajanasta, joka tukee omaa kertomusta.

MUTCARION MEDIA | ANALYYSI