UKRAINAN KAKSINKERTAINEN SOTA: Venäjää vastaan rintamalla, korruptiota vastaan järjestelmän sisällä

UKRAINAN KAKSINKERTAINEN SOTA: Venäjää vastaan rintamalla, korruptiota vastaan järjestelmän sisällä

Ukraina taistelee olemassaolostaan samalla, kun maan sisällä käydään toista kamppailua. Lahjukset, julkiset hankinnat, valtionyhtiöt, energia, puolustus ja poliittinen vaikutusvalta ovat tehneet korruptiosta yhden Ukrainan vaikeimmista sisäisistä ongelmista. Samalla maa on rakentanut poikkeuksellisen aktiivisen koneiston, joka tutkii nyt myös vallan huipulla olevia henkilöitä.

Ukrainan korruptiosta keskusteltaessa päädytään helposti kahteen täysin vastakkaiseen kertomukseen.

Ensimmäisessä Ukraina esitetään maana, jossa länsimaiden miljardit katoavat oligarkkien ja virkamiesten taskuihin.

Toisessa kaikki Ukrainaan kohdistuva korruptiokritiikki kuitataan Venäjän propagandaksi.

Todellisuus on huomattavasti hankalampi kummallekin narratiiville.

Ukrainalla on vakava ja pitkälle historiaan ulottuva korruptio-ongelma. Samaan aikaan maassa toimii nykyään instituutioita, jotka tutkivat ennennäkemättömän korkealle ulottuvia tapauksia.

Juuri tämä ristiriita on olennaista ymmärtää.

Korruptio ei alkanut sodasta eikä Zelenskyistä

Ukrainan ongelmat ovat paljon vanhempia kuin Volodymyr Zelenskyin presidenttikausi tai Venäjän vuoden 2022 täysimittainen hyökkäys.

Ne liittyvät Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen järjestelmään, jossa valtava määrä valtion omaisuutta yksityistettiin, oligarkkien taloudellinen ja poliittinen valta kasvoi ja liiketoiminnan, politiikan sekä viranomaisten väliset rajat jäivät monin paikoin epämääräisiksi.

Vuoden 2014 Maidanin vallankumouksen jälkeen Ukraina alkoi rakentaa uusia korruptionvastaisia instituutioita nimenomaan siksi, ettei vanhaan järjestelmään luotettu.

Näihin kuuluvat korkean tason korruptiota tutkiva NABU, korruptiojuttuihin erikoistunut SAPO, korruptionvastainen erityistuomioistuin HACC sekä korruption ehkäisyyn ja virkamiesten omaisuusilmoituksiin keskittyvä NACP.

Niiden olemassaolo kertoo samalla sekä Ukrainan ongelmasta että sen yrityksestä ratkaista sitä.

Luvut eivät anna Ukrainasta kaunista kuvaa

Transparency Internationalin vuoden 2025 Corruption Perceptions Indexissä Ukraina sai 36 pistettä sadasta ja sijoittui sijalle 104 yhteensä 182 maan joukossa.

Tulos parani yhdellä pisteellä vuodesta 2024, mutta Ukraina on edelleen selvästi EU-maiden keskimääräistä tasoa alempana. On tärkeää huomata, ettei CPI mittaa suoraan sitä, kuinka monta korruptiorikosta maassa tapahtuu. Se mittaa asiantuntijoiden ja yritysmaailman käsitystä julkisen sektorin korruptiosta.

Myös ukrainalaisten oma käsitys tilanteesta on ankara.

Ukrainan korruptionvastaisen NACP:n vuonna 2026 julkaisemien tietojen mukaan yli 79 prosenttia kansalaisista piti korruptiota yhtenä valtion keskeisistä ongelmista ja 91 prosenttia arvioi korruption olevan laajalle levinnyttä.

Kyse ei siis ole vain ulkopuolelta Ukrainaan liitetystä maineesta.

Ukrainalaiset itse pitävät ongelmaa erittäin vakavana.

Sota muutti korruption myös turvallisuuskysymykseksi

Normaalioloissa ylihintainen valtionhankinta tarkoittaa verorahojen tuhlaamista.

Sodassa sama asia voi tarkoittaa, että rintamalle saadaan vähemmän ammuksia, droneja, ajoneuvoja tai muita kriittisiä tarvikkeita.

Tämän vuoksi puolustussektorin korruptiosta on tullut Ukrainassa erityisen herkkä aihe.

Jo helmikuussa 2024 NABU kertoi tutkivansa yli 60:tä puolustussektoriin liittyvää tapausta. Samanaikaisesti Ukrainan puolustusministeriössä oli käynnissä useita hankintoihin liittyneitä tutkintoja ja virkamiesvaihdoksia. Reutersin mukaan silloinen puolustusministeri Oleksii Reznikov oli joutunut jättämään tehtävänsä vuonna 2023 hankintaskandaalien varjossa, vaikka häntä itseään ei syytetty niihin osallistumisesta.

Tämä on keskeinen ero, joka korruptiosta uutisoitaessa usein katoaa.

Skandaali ministeriössä ei automaattisesti tarkoita ministerin syyllisyyttä. Epäily ei tarkoita tuomiota.

Mutta toistuvien tapausten määrä osoittaa, miksi järjestelmän valvonta on Ukrainalle elintärkeää.

Energia, valtionyhtiöt ja julkiset hankinnat ovat valtavia riskialueita

Korruptioriski ei rajoitu puolustusministeriöön.

IMF nostaa Ukrainan erityisiksi riskialueiksi muun muassa verotuksen, tullin, julkiset hankinnat ja energiasektorin. IMF:n mukaan korkean tason korruption jatkuvat riskit voivat heikentää talousuudistuksia, sijoittajien luottamusta ja kansalaisten luottamusta valtioon.

Tässä kokonaisuudessa erityisen merkittäviä ovat valtavat valtionyhtiöt.

Energia, infrastruktuuri ja muut strategiset toimialat liikuttavat valtavia rahamääriä. Sodan aikana niihin yhdistyy lisäksi kiireellisyys ja joissakin tapauksissa tavallista heikompi julkisuus turvallisuussyistä.

Se muodostaa ympäristön, jossa valvonnan merkitys kasvaa.

IMF totesi kesällä 2026 suoraan, että Ukrainan korruptionvastaisia uudistuksia on vahvistettava uudelleen. Rahasto nosti esiin myös valtionyhtiöiden hallinnon, valvontaneuvostot, johdon nimitykset ja läpinäkyvyyden.

Sitten tutkinnat alkoivat osua vallan huipulle

Korruptionvastaisen järjestelmän todellinen testi ei ole se, pystyykö se pidättämään paikallisen virkamiehen sadan euron lahjuksesta.

Testi on se, mitä tapahtuu, kun tutkinta osuu ihmisiin, joilla on todellista poliittista valtaa.

NABU:n ja SAPO:n omien tietojen mukaan vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla avattiin 370 uutta tutkintaa, 115 henkilölle ilmoitettiin epäilystä ja 69 syytettä vietiin oikeuteen. Tutkittujen joukossa oli korkeita valtion virkamiehiä, tuomareita, valtionyhtiöiden johtajia ja turvallisuussektorin edustajia.

Koko vuoden 2025 aikana NABU:n ja SAPO:n mukaan epäilyilmoituksia annettiin 218 henkilölle ja tuomioistuimet antoivat 108 syylliseksi toteavaa ratkaisua.

Vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla puolestaan 107 henkilölle ilmoitettiin epäilystä ja 56 syytekokonaisuutta, joissa oli yhteensä 106 vastaajaa, siirrettiin oikeuteen. NABU:n mukaan tutkinnat koskivat muun muassa energiasektoria, korkeita valtion virkamiehiä, oikeuslaitosta sekä drone- ja elektronisen sodankäynnin hankintoja.

Nämä luvut eivät todista, että korruptio olisi voitettu.

Mutta ne tekevät myös mahdottomaksi väittää, ettei Ukrainassa tutkittaisi korkean tason korruptiota.

Vuonna 2025 Ukraina oli vähällä vahingoittaa omaa järjestelmäänsä

Ehkä kaikkein kiinnostavin hetki nähtiin heinäkuussa 2025.

Presidentti Zelenskyin allekirjoittama lainsäädäntö lisäsi valtakunnansyyttäjän valtaa NABU:n ja SAPO:n toimintaan.

Se laukaisi voimakkaan vastareaktion Ukrainassa.

Reutersin mukaan kriitikot katsoivat muutosten vievän korruptionvastaisia virastoja poliittisen johdon kontrolliin. Päätös aiheutti Ukrainassa mielenosoituksia ja herätti voimakasta huolta myös maan kansainvälisten kumppanien keskuudessa.

Tapaus oli merkittävä juuri siksi, että se osoitti Ukrainan korruptionvastaisen järjestelmän haavoittuvuuden.

Ongelma ei ole pelkästään korruptoitunut virkamies.

Ongelma voi syntyä myös silloin, jos poliittinen järjestelmä pystyy vaikuttamaan liian paljon niihin instituutioihin, joiden pitäisi tutkia poliittista järjestelmää.

Siksi NABU:n, SAPO:n ja HACC:n institutionaalinen riippumattomuus on noussut sekä IMF:n että EU-jäsenyysprosessin keskeiseksi kysymykseksi.

Vuonna 2026 valtakunnansyyttäjän virastoon ulottunut tutkinta teki asetelmasta entistä rajumman

Syyskuussa 2026 Ukrainan valtakunnansyyttäjä Ruslan Kravchenko ilmoitti eroavansa sen jälkeen, kun hänen virastoonsa liittynyt korruptiotutkinta laajeni.

NABU ja SAPO tutkivat järjestelyä, jossa valtakunnansyyttäjän viraston työntekijän epäillään olleen mukana rikollisessa verkostossa, joka suojeli petollisia call centereitä ja pesi rikoshyötyä.

Kravchenkoa itseään ei ole syytetty eikä nimetty rikoksesta epäillyksi. Hän on kiistänyt osallisuutensa.

Mutta poliittisesti tapauksessa on voimakas symboliikka.

Vuotta aikaisemmin Kravchenkon johtama syyttäjänlaitos sai hetkellisesti merkittävästi enemmän vaikutusvaltaa NABU:hun ja SAPO:on.

Nyt juuri näiden korruptionvastaisten instituutioiden tutkinta ravistelee valtakunnansyyttäjän omaa organisaatiota.

Entä Zelensky itse?

Tässä kohtaa keskusteluun sekoitetaan usein kolme eri asiaa.

Zelenskyin hallinnon aikana tapahtunut korruptio ei automaattisesti tarkoita Zelenskyin henkilökohtaista korruptiota. Hänen lähipiiriinsä tai hallintoonsa kuuluvan henkilön rikosepäily ei myöskään automaattisesti tee presidentistä osallista siihen.

Samalla presidenttiä ja hänen hallintoaan voidaan perustellusti arvioida sen perusteella, miten ne suhtautuvat riippumattomiin tutkijoihin, tuomioistuimiin, virkamiesten nimityksiin ja korruptionvastaisiin uudistuksiin.

Juuri vuoden 2025 NABU-SAPO-kriisi oli siksi Zelenskyille poliittisesti erittäin vahingollinen. Kyse ei ollut todisteesta presidentin henkilökohtaisesta korruptiosta, vaan kysymyksestä siitä, kuinka riippumattomasti presidentin lähipiiriä tutkivat viranomaiset saavat toimia.

Tämä ero on journalistisesti välttämätön.

Minne länsimaiden rahat sitten menevät?

Tämä on yksi koko keskustelun tärkeimmistä kysymyksistä.

Kun puhutaan lännen Ukrainalle antamista sadoista miljardeista euroista ja dollareista, kaikki tuki ei ole Ukrainalle siirrettyä käteistä.

Sotilaalliseen tukeen kuuluu esimerkiksi aseita ja ammuksia, jotka valmistetaan tai hankitaan avunantajamaissa. Talous- ja budjettituessa puolestaan käytetään erilaisia ehtoja, tarkastusmekanismeja ja kansainvälisten rahoitusinstituutioiden valvontaa.

Tämä ei tarkoita, ettei väärinkäytöksiä voisi tapahtua.

Se tarkoittaa, että väite “länsi lähettää Ukrainalle miljardeja eikä kukaan tiedä mihin ne menevät” antaa järjestelmästä väärän kuvan.

Samalla juuri Ukrainan valtava jälleenrakennus tekee korruptiosta tulevaisuudessa vielä suuremman kysymyksen.

IMF arvioi uuden Ukraina-ohjelmansa rahoitusvajeen olevan vuosina 2026-2029 yhteensä 136,5 miljardia dollaria. Pelkästään vuonna 2026 rahoitustarpeen arvioitiin olevan noin 52 miljardia dollaria. IMF on liittänyt rahoitusohjelmaan myös hallinnon, korruption torjunnan, verotuksen ja valtionyhtiöiden uudistuksia.

Kun mahdollinen jälleenrakennus aikanaan käynnistyy täydessä mittakaavassa, puhuttavat rahamäärät tulevat olemaan vielä suurempia.

EU-jäsenyys voi olla Ukrainan tehokkain korruptionvastainen vipu

EU-jäsenyyden saaminen ei riipu vain sodan päättymisestä.

Ukrainan täytyy muuttaa oikeusjärjestelmäänsä, viranomaisiaan, kilpailuympäristöään ja hallintoaan lähemmäksi EU:n vaatimuksia.

Euroopan komission vuoden 2025 maaraportti käsittelee korruption torjuntaa osana tätä laajempaa jäsenyysprosessia. Myös IMF pitää oikeusvaltioperiaatetta, hyvää hallintoa ja riippumattomia korruptionvastaisia instituutioita olennaisina Ukrainan EU-polulla.

Tässä mielessä EU-jäsenyys toimii porkkanan lisäksi valtavana institutionaalisena paineena.

Mitä enemmän Ukrainan talous ja lainsäädäntö integroituvat Eurooppaan, sitä vaikeampaa vanhan oligarkkisen järjestelmän säilyttäminen muuttumattomana pitäisi olla.

Se ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti.

Ukraina valmistautuu jo seuraavaan vaiheeseen

Ukrainan NACP on valmistellut uuden 2026-2030 korruptionvastaisen strategian.

Sen tavoitteena on vähentää korruptiota erityisesti korkean riskin sektoreilla ja viedä Ukrainan järjestelmää lähemmäksi eurooppalaista hallintomallia. Strategiaa valmisteltaessa Euroopan komissio toimitti siihen 42 kommenttia ja suositusta, jotka NACP:n mukaan huomioitiin lopullisessa valmistelussa.

Paperilla suunnitelmat ovat kunnianhimoisia.

Ratkaiseva kysymys on toteutus.

IMF totesi vielä heinäkuussa 2026, että Ukrainan uudistusten toimeenpano oli hidastunut ja joitakin sovittuja rakenteellisia uudistuksia oli viivästynyt tai jäänyt toteuttamatta määräajassa. Samalla IMF katsoi Ukrainan talousohjelman yleisen suorituskyvyn pysyneen tyydyttävänä.

Korruptioskandaalien suuri paradoksi

Uutinen uudesta korruptiotapauksesta voidaan tulkita kahdella täysin vastakkaisella tavalla.

Ensimmäinen tulkinta kuuluu:

“Katsokaa kuinka korruptoitunut Ukraina on.”

Toinen kuuluu:

“Katsokaa, järjestelmä toimii, koska epäillyt jäävät kiinni.”

Kumpikaan ei yksinään riitä.

Jos korkea-arvoisia virkamiehiä jää jatkuvasti kiinni, se osoittaa todellisen korruptio-ongelman.

Mutta jos riippumaton viranomainen pystyy tutkimaan ministereitä, tuomareita, valtionyhtiöiden johtajia ja presidentinhallinnon läheisiä henkilöitä, se kertoo myös järjestelmän muuttumisesta.

Korruption määrä ja korruption paljastumisen määrä eivät ole sama asia.

Maa, jossa mitään korruptiotapauksia ei koskaan paljastu, ei välttämättä ole korruptiovapaa.

Se voi olla myös maa, jossa kukaan ei uskalla tutkia vallanpitäjiä.

Ukrainan tulevaisuutta ei ratkaista vain rintamalla

Venäjän hyökkäyssota on Ukrainalle välitön eksistentiaalinen uhka.

Mutta mahdollisen rauhan jälkeen maan toinen taistelu jatkuu.

Se ratkaisee, muuttuuko Ukraina aidosti eurooppalaiseksi oikeusvaltioksi vai syntyykö sodan jälkeen uusi versio vanhasta oligarkkisesta järjestelmästä.

Jälleenrakennuksessa tullaan liikuttelemaan valtavia rahamääriä.

Rakennetaan kaupunkeja, energiaverkkoja, infrastruktuuria, tehtaita, asuntoja ja puolustuskapasiteettia.

Rahaa tulee sekä ukrainalaisilta että kansainvälisiltä rahoittajilta.

Silloin jokainen heikko hankintajärjestelmä, poliittisesti kontrolloitu tutkija ja läpinäkymätön valtionyhtiö muuttuu miljardiluokan riskiksi.

Siksi Ukrainan korruptiosta pitää pystyä puhumaan ilman kahta ääripäätä.

Korruption olemassaolon myöntäminen ei ole Venäjän tukemista.

Ja jokaisen korruptioväitteen uskominen ei ole kriittistä journalismia.

Faktat ovat paljon kiinnostavampia:

Ukrainassa on edelleen vakava rakenteellinen korruptio-ongelma.

Mutta samalla maan sisällä toimii nyt korruptionvastainen järjestelmä, joka on osoittanut kykenevänsä iskemään poikkeuksellisen korkealle.

Lopullinen kysymys kuuluu, kumpi osoittautuu vahvemmaksi: vanha järjestelmä vai instituutiot, jotka yrittävät purkaa sen.

MUTCARION MEDIA | ANALYYSI