JUMALAN VALTAKUNTA EI OLE VAIN “TUOLLA”: Mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan siitä, mikä on sisällä?

Kristinusko voidaan helposti muuttaa ulkoiseksi järjestelmäksi: rakennuksiksi, rituaaleiksi, oikeiksi sanoiksi ja näkyväksi hurskaudeksi. Jeesuksen opetuksessa kulkee kuitenkin jatkuva vastaliike. Hän käskee menemään pois yleisön silmistä rukoilemaan salassa, arvostelee fariseuksia ulkopuolen puhdistamisesta sisäpuolen kustannuksella ja puhuu Jumalan valtakunnasta tavalla, jonka kreikankielinen ilmaus voidaan todella kääntää “teidän sisällänne”. Tämä ei tee Jeesuksesta New Age -opettajaa. Se nostaa esiin jotain paljon vanhempaa ja kristillisempää: Jumalan työ ei ala ihmisen julkisivusta vaan hänen sisimmästään.

Kristinuskosta voi tehdä hyvin ulkoisen asian.

Käydään oikeassa rakennuksessa.

Lausutaan oikeat sanat.

Kuulutaan oikeaan kirkkokuntaan.

Näytetään muiden silmissä kunnolliselta.

Tunnetaan oikea oppi.

Osataan oikeat rukoukset.

Mutta samalla ihminen voi olla sisäisesti täysin muualla.

Jeesuksen opetuksia lukiessa juuri tämä ristiriita nousee esiin yhä uudelleen.

Hän ei hylkää yhteisöllistä uskoa, kirjoituksia tai Jumalan käskyjä.

Mutta hän hyökkää poikkeuksellisen voimakkaasti uskonnollisuutta vastaan silloin, kun ulkoinen muoto korvaa sisäisen todellisuuden.

Ja ehkä juuri siksi yksi Luukkaan evankeliumin pieni kreikankielinen sana on herättänyt keskustelua lähes kaksi tuhatta vuotta.

“Jumalan valtakunta on…”

Luukkaan 17. luvussa fariseukset kysyvät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee.

Kysymys on ymmärrettävä historiallisessa ympäristössään.

Ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa maailmassa eli voimakas messiaaninen odotus. Danielin kaltaiset kirjoitukset puhuivat Jumalan valtakunnasta, joka voittaisi muut valtakunnat. Rooma hallitsi Juudeaa, ja messiaan odotukseen oli helppo yhdistää kysymys konkreettisesta poliittisesta vapautuksesta.

Jeesuksen vastaus on siksi hämmästyttävä.

Hän sanoo, ettei Jumalan valtakunta tule sellaisella tavalla, että ihmiset voisivat osoittaa:

“Tuolla se on.”

Tai:

“Täällä se on.”

Sitten Luuk. 17:21 päättyy kreikaksi:

ἡ βασιλεία τοῦ θεοῦ ἐντὸς ὑμῶν ἐστιν

Keskeinen sana on entos.

Yksi sana, kaksi suurta käännösperinnettä

King James Version kääntää:

“The kingdom of God is within you.”

New King James säilyttää tämän päätekstissään.

ESV ja NIV käyttävät nykyään muotoa:

“in the midst of you”

mutta molemmat ilmoittavat alaviitteessä vaihtoehdoksi “within you”.

Kyse ei siis ole siitä, että “within you” olisi internetissä keksitty vaihtoehtoinen käännös.

Se on historiallisesti tunnettu ja kieliopillisesti mahdollinen lukutapa.

Samalla olisi liian vahvaa väittää, että entos voisi tarkoittaa ainoastaan yksilön sisäpuolta.

Kreikkaa ei voi ratkaista pelkästään sillä perusteella, että englannissa tai suomessa olisi eri sana sanalle “keskuudessa”. Ilmausta entos hymōn on mahdollista ymmärtää myös kollektiivisesti: “teidän piirissänne”, “keskuudessanne” tai “teidän keskellänne”. Vanha Cambridge-kommentaari pitää molempia kieliopillisesti mahdollisina ja toteaa juuri kontekstin ratkaisevan tulkintaa.

Tämä on tärkeää, koska hyvä raamatuntulkinta ei tarvitse liioittelua.

Teksti on kiinnostava juuri sellaisena kuin se on.

Mutta Uudessa testamentissa entos esiintyy vain kahdesti

Ja toinen esiintymä on erittäin huomionarvoinen.

Matteuksen 23. luvussa Jeesus sanoo fariseukselle:

puhdista ensin maljan sisäpuoli.

Kreikassa sana “sisäpuoli” on jälleen:

entos.

Uudessa testamentissa sanalla on siis vain kaksi esiintymää: Matt. 23:26 ja Luuk. 17:21. Ensimmäisessä se tarkoittaa kiistatta maljan sisusta.

Tämä ei yksin ratkaise Luukkaan kohtaa.

Mutta yhteys on teologisesti hämmästyttävä, koska Matteuksen 23. luvussa Jeesuksen koko kritiikki kohdistuu juuri ulkoisen ja sisäisen väliseen ristiriitaan.

Fariseukset puhdistavat ulkopuolen.

Sisäpuoli jää koskematta.

Jeesuksen käsky kuuluu käytännössä:

aloita sisältä.

Fariseusten ongelma oli juuri ulkoiseen keskittyminen

Jeesus ei arvostele fariseuksia siksi, että he ottaisivat Jumalan liian vakavasti.

Hän arvostelee heitä muun muassa siitä, että heidän uskonnollisuutensa voi muuttua performanssiksi.

Näkyväksi hurskaudeksi.

Aseman rakentamiseksi.

Ulkoisen vaikutelman ylläpitämiseksi.

Matteuksen 23. luvussa Jeesus käyttää äärimmäisen voimakasta kuvaa: ulkoa kauniilta näyttävät haudat voivat olla sisältä täynnä kuolemaa.

Siksi Luukkaan 17:21:n “sisäinen” tulkinta ei ilmesty tyhjästä.

Se sopii Jeesuksen opetuksessa toistuvaan teemaan:

Jumalan suhteen ratkaisevaa ei voi mitata pelkästä ulkoisesta muodosta.

Mutta tässä pitää välttää seuraava ylilyönti.

Jeesus ei sano, että ihminen löytäisi itsestään oman jumaluutensa.

Kristillinen sisäisyys ei tarkoita:

“Minä olen Jumala.”

Se tarkoittaa pikemminkin:

Jumala voi hallita ihmisessä.

Siinä on valtava ero.

Tämä näkyy paljon selvemmin muualla Uudessa testamentissa

Siksi koko ajatusta ei edes tarvitse rakentaa yhden kiistanalaisen käännöksen varaan.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu Totuuden Hengestä:

Hän on opetuslasten luona ja tulee olemaan heissä.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille:

te olette Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä.

Roomalaiskirjeessä Jumalan valtakuntaa ei puolestaan määritellä ensisijaisesti ulkoisten ruokasääntöjen kautta vaan:

vanhurskaudeksi, rauhaksi ja iloksi Pyhässä Hengessä.

Tässä alkaa muodostua kokonaiskuva.

Jumalan valtakunta ei kristillisessä ajattelussa ole vain tulevaisuuden geopoliittinen alue.

Se ei ole myöskään pelkkä mielentila.

Se on Jumalan hallintavalta.

Ja tämän hallintavallan yksi paikka on ihminen itse.

“Teidän keskellänne” ja “teidän sisällänne” eivät ehkä edes ole niin kaukana toisistaan

Tämä on kiinnostava mahdollisuus.

Jos Luuk. 17:21 luetaan:

“Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”

ajatus on todennäköisesti, että valtakunta on jo läsnä, koska kuningas itse seisoo heidän keskellään.

Fariseukset odottavat ulkoista merkkiä.

Jeesus seisoo heidän edessään.

He etsivät valtakuntaa muualta eivätkä tunnista sitä, mikä on jo heidän keskuudessaan.

Mutta mitä tapahtuu myöhemmin kristillisessä kertomuksessa?

Kristus lupaa Hengen opetuslapsilleen.

Henki tulee heihin.

Valtakunta, joka seisoi Kristuksessa ihmisten keskellä, alkaa vaikuttaa Kristuksen seuraajissa sisältä käsin.

Näiden kahden tulkinnan ei siis välttämättä tarvitse muodostaa vastakohtia.

Kristinuskon valtakunta on sekä “jo nyt” että “ei vielä”

Tämä ratkaisee myös näennäisen ristiriidan Vanhan testamentin messiaanisten ennustusten kanssa.

Kristinusko ei perinteisesti opeta, että tuleva Jumalan valtakunta olisi peruttu ja korvattu pelkällä sisäisellä kokemuksella.

Uudessa testamentissa on selkeä tulevaisuuteen suuntautuva ulottuvuus.

Kristus palaa.

Kuolleet nousevat.

Tuomio tulee.

Luomakunta uudistuu.

Mutta samalla Jeesus opettaa, että Jumalan valtakunta on jollain tavalla jo tullut hänen kauttaan.

Teologit käyttävät tästä joskus ilmaisua:

already, but not yet.

Jo nyt.

Mutta ei vielä täydellisesti.

Siksi sisäinen Jumalan valtakunta ja tuleva messiaaninen valtakunta eivät automaattisesti kumoa toisiaan.

Sitten Jeesus sanoo: mene huoneeseesi ja sulje ovi

Matteuksen kuudennessa luvussa Jeesus puhuu rukouksesta.

Hän ensin arvostelee niitä, jotka rukoilevat näkyvästi saadakseen ihmisiltä huomiota.

Sen jälkeen hän käskee:

mene huoneeseesi.

Sulje ovi.

Rukoile Isääsi salassa.

Kreikan tameion tarkoittaa sisempää huonetta, kammiota tai yksityistä tilaa. Se on ensisijaisesti todellinen fyysinen huone, joten jaetta ei pidä muuttaa väkisin tekniseksi opetukseksi “tietoisuuden sisään menemisestä”.

Mutta opetuksen periaate on silti poikkeuksellisen selvä.

Poista yleisö.

Sulje maailma hetkeksi ulos.

Älä suorita hengellisyyttä ihmisille.

Kohtaa Jumala siellä, missä kukaan muu ei katso.

Tämä on erittäin lähellä sitä, mitä kristillisessä historiassa myöhemmin on kutsuttu kontemplatiiviseksi tai sisäiseksi rukoukseksi.

Tässä kohtaa nykyinen meditaatiopelko muuttuu oudoksi

Jos kristitty istuu hiljaa.

Sulkee silmänsä.

Katkaisee hetkeksi ympäristön ärsykkeet.

Keskittyy täysin Jumalaan.

Tarkkailee ajatuksiaan sen sijaan, että antaisi niiden kuljettaa itseään.

Rukoilee.

Kuuntelee.

Mietiskelee Kristuksen sanoja.

Miksi tämän pitäisi itsessään olla demonista?

Raamattu ei opeta, että Jumalaa voisi lähestyä ainoastaan silloin, kun suu tuottaa jatkuvasti sanoja.

Raamatullinen rukous sisältää myös hiljaisuutta, mietiskelyä ja Jumalan sanan syvää pohtimista.

Kristillisyydessä ongelma ei ole hiljaisuus.

Kysymys on siitä, mihin hiljaisuus suunnataan.

Tässä ero New Age -ajatteluun on ratkaiseva

Kristillisen sisäisyyden voi helposti sekoittaa aivan toisenlaiseen metafysiikkaan.

Kristillinen rukous ei perinteisesti sano:

“Katso tarpeeksi syvälle itseesi, koska sinä itse olet perimmäinen jumaluus.”

Se sanoo:

hiljenny, jotta huomiosi ei olisi jatkuvasti maailmassa ja omassa egossasi, vaan Jumalassa.

Kristitty ei etsi “universumia” itsestään.

Hän etsii Jumalaa.

Hän ei yritä tulla Jumalaksi.

Hän pyrkii yhteyteen Jumalan kanssa Kristuksen kautta.

Hän ei tarvitse ajatusta “korkeammasta värähtelystä” selittääkseen sitä.

Raamatun oma kieli riittää:

Henki asuu teissä.

Kristus teissä.

Pysykää minussa.

Rukoilkaa salassa.

Mietiskelkää Jumalan sanaa.

Tämä tekee myös ulkoisesta kirkollisuudesta kiinnostavan kysymyksen

Kirkkorakennuksessa ei tietenkään ole mitään väärää.

Yhteinen jumalanpalvelus ei ole väärin.

Liturgia ei ole väärin.

Oppi ei ole väärin.

Kristinusko on yhteisöllinen usko.

Mutta kaikki nämä voivat muuttua hengellisesti tyhjiksi, jos niistä tulee korvike sille, minkä niiden pitäisi palvella.

Rakennus ei voi rukoilla puolestasi.

Pappi ei voi uskoa puolestasi.

Kirkkokunnan jäsenyys ei voi muuttaa sisäistä ihmistä puolestasi.

Uuden testamentin kielessä kirkko itsessään ei edes ensisijaisesti tarkoita rakennusta.

Paavali kutsuu uskovia yhdessä Jumalan temppeliksi.

Tämä on aivan valtava ajatus.

Pyhyyden keskus siirtyy kivestä ihmisiin.

Ehkä juuri tätä Jeesuksen fariseuskritiikki varoittaa unohtamasta

On mahdollista olla ulkoisesti uskonnollinen ja sisäisesti kaukana Jumalasta.

On mahdollista tuntea kaikki oikeat sanat.

Osallistua kaikkiin oikeisiin rituaaleihin.

Puolustaa oikeaa oppia.

Ja silti elää niin, ettei Jumala käytännössä hallitse ihmisen sisäistä maailmaa.

Silloin uskonnosta voi tulla naamio.

Jeesuksen opetuksessa liike menee usein päinvastaiseen suuntaan:

sisältä ulospäin.

Puhdista ensin sisäpuoli.

Silloin myös ulkopuoli muuttuu.

Tämä ei tarkoita tunteiden nostamista Raamatun yläpuolelle

Sisäinen hengellisyys voi itsekin mennä väärään suuntaan.

“Minusta tuntuu Jumalalta” ei ole sama asia kuin:

“Jumala sanoo näin.”

Kristillisessä uskossa sisäinen kokemus ei ole automaattisesti erehtymätön.

Siksi kristillinen mystiikka on perinteisesti sidottu Raamattuun, Kristukseen ja hengelliseen erottelukykyyn.

Kaikki sisäinen ääni ei ole Jumalan ääni.

Kaikki hengelliseltä tuntuva ei ole totta.

Mutta tästä ei seuraa, että ihmisen pitäisi pelätä omaa sisäistä elämäänsä kokonaan.

Päinvastoin.

Raamattu jatkuvasti käskee tutkimaan sydäntä, uudistamaan mieltä ja tarkastelemaan sitä, mikä ihmisessä todella hallitsee.

Entä Henokin kirja ja muut muinaiset kirjoitukset?

Tässäkin kannattaa pitää järjestys selvänä.

Henokin kirja on merkittävä toisen temppelin ajan juutalainen teksti, ja Uuden testamentin Juudaksen kirjeellä on selvä yhteys Henokin traditioon.

Se voi auttaa ymmärtämään sitä uskonnollista ja apokalyptista maailmaa, jossa Uuden testamentin kirjoittajat elivät.

Mutta useimmissa kristillisissä traditioissa Henokia ei pidetä Raamatun kanonisena kirjana.

Siksi järkevä periaate on:

historiallinen tausta voi valaista Raamattua, mutta se ei saa kumota Raamattua.

Sama pätee kaikkeen myöhempään mystiseen tai esoteeriseen kirjallisuuteen.

Jos jokin auttaa ymmärtämään jo Raamatussa olevaa ajatusta ilman että se muuttaa evankeliumin ydintä, sitä voidaan tarkastella taustana.

Jos se alkaa opettaa toista Jumalaa, toista Kristusta tai toista pelastustietä, ollaan jo eri asiassa.

Ehkä Luukkaan 17:21:n suurin sanoma ei lopulta riipu yhdestä käännösvalinnasta

Tämä on ehkä kaikkein kiinnostavin johtopäätös.

Jos entos hymōn tarkoittaa:

“teidän keskellänne”

Jeesus sanoo fariseuksille:

te etsitte valtakuntaa ulkoa ja tulevaisuudesta, vaikka sen kuningas seisoo jo edessänne.

Jos se tarkoittaa:

“teidän sisällänne”

painotus muuttuu:

Jumalan valtakunta ei ole ensisijaisesti ulkoinen spektaakkeli vaan Jumalan hallinta ihmisessä.

Ja koko muun Uuden testamentin perusteella molemmissa on jotain kristillisesti totta.

Kristus tuli maailmaan.

Ja Kristuksen Henki tulee ihmiseen.

Valtakunta tuli näkyviin Jeesuksessa.

Ja valtakunnan elämä alkaa näkyä ihmisessä vanhurskautena, rauhana ja ilona Pyhässä Hengessä.

Ehkä todellinen vastakohta ei siis ole “sisällä vai ulkona”

Vaan:

elävä vai performatiivinen usko.

Onko Jumala vain asia, josta ihminen puhuu?

Vai onko Jumalan hallinta todella muuttamassa ihmistä?

Onko rukous esitys?

Vai kohtaaminen?

Onko kirkko rakennus, johon mennään kerran viikossa?

Vai myös Kristuksen ruumis, joka elää viikon jokaisena päivänä?

Onko Jumalan valtakunta vain jotain, mitä odotetaan joskus tulevaisuudessa?

Vai onko sen todellisuus jo alkanut ihmisessä, jossa Jumalan Henki asuu?

Tämä ei ole New Agea.

Tähän ei tarvita ajatusta ihmisestä omana jumalanaan.

Ei chakroja.

Ei “universumia”.

Ei uutta ilmoitusta.

Kysymys voidaan rakentaa kokonaan Uuden testamentin omista sanoista.

Jeesus varoitti uskonnollisuudesta, joka näyttää oikealta ulkoa mutta on sisältä tyhjä.

Hän käski menemään pois yleisöstä ja rukoilemaan Isää salassa.

Hän käytti sanaa entos sekä maljan sisäpuolesta että Jumalan valtakunnasta.

Hän lupasi Hengen, joka olisi hänen seuraajissaan.

Paavali sanoi Jumalan Hengen asuvan uskovissa.

Ja hän kuvasi Jumalan valtakuntaa vanhurskaudeksi, rauhaksi ja iloksi Pyhässä Hengessä.

Ehkä kristillisen sisäisen rukouksen ajatuksessa ei siis ole mitään uutta.

Ehkä uutta on pikemminkin se, kuinka oudolta hiljaisuus on alkanut tuntua maailmassa, jossa ihmisen huomio on jatkuvasti suunnattu ulospäin.

Puhelimeen.

Mediaan.

Muiden mielipiteisiin.

Suorittamiseen.

Omaan julkikuvaan.

Ja ehkä juuri siksi Jeesuksen sanat tuntuvat edelleen niin radikaaleilta:

sulje ovi.

Lakkaa hetkeksi katsomasta ulospäin.

Rukoile Isääsi, joka on salassa.

Ja kysy itseltäsi kysymys, jota mikään ulkoinen uskonnollinen suoritus ei voi ratkaista:

kuka todella hallitsee sisälläsi?

MUTCARION MEDIA | RAAMATTU, SISÄINEN RUKOUS & JUMALAN VALTAKUNTA