MIKSI KRISTITYT PUHUVAT RUKOUKSESTA, MUTTA UNOHTAVAT PAASTON? Jeesus ei sanonut “jos paastoatte” vaan “kun paastoatte”

Nykykristillisyydessä rukous tunnetaan, jumalanpalvelus tunnetaan ja Raamatun lukemista korostetaan. Paasto sen sijaan on monelle lähes vieras ajatus tai korkeintaan terveystrendi. Silti Raamatussa paasto kulkee jatkuvasti rukouksen rinnalla. Jeesus paastosi, apostolit paastosivat ja Jeesus puhui paastoamisesta oletuksena, ei harvinaisena poikkeuksena. Ehkä yksi kristillisen elämän vanhimmista harjoituksista ei kadonnut siksi, että se olisi epäraamatullinen, vaan siksi, että se on epämukava.

Nykyihminen tuntee sanan paasto.

Mutta aivan eri yhteydestä.

Intermittent fasting.

Painonpudotus.

Autofagia.

Insuliini.

Metabolinen terveys.

Biohakkerointi.

Ruokavalio.

Paastosta on tullut modernissa kulttuurissa kehon optimointimenetelmä.

Mutta kristitylle paasto oli olemassa kauan ennen hyvinvointisovelluksia.

Raamatussa sillä ei ensisijaisesti tavoitella parempaa vartaloa.

Sillä tavoitellaan jotain vaikeammin mitattavaa:

ihmisen tahdon alistamista Jumalalle.

Jeesus ei puhunut paastosta kuin oudosta erikoisharrastuksesta

Vuorisaarnassa Jeesus sanoo:

“Kun paastoatte…”

Ei:

“Jos joskus joku teistä sattuu paastoamaan.”

Sama rakenne esiintyy hänen opetuksessaan rukouksesta ja almujen antamisesta.

Kun annat.

Kun rukoilet.

Kun paastoat.

Kaikki kolme oletetaan osaksi hengellistä elämää.

Samalla Jeesus varoittaa tekemästä paastosta näyttävää uskonnollista suorittamista.

Paastoa ei tarvitse mainostaa.

Kasvoja ei tarvitse tehdä kärsiviksi.

Ihmisten ei tarvitse edes tietää siitä.

Paaston pitäisi tapahtua ensisijaisesti Jumalan edessä, ei yleisön edessä.

Täsmälleen sama teema toistuu kuin Jeesuksen opetuksessa rukouksesta.

Pois performanssista.

Pois ulkoisesta näyttämisestä.

Kohti sisäistä todellisuutta.

Jeesus itse aloitti palvelutyönsä paastolla

Ennen julkisen toimintansa alkua Jeesus vetäytyy erämaahan.

Neljäksikymmeneksi päiväksi.

Ja paastoaa.

Sitten tulevat kiusaukset.

Ensimmäinen liittyy juuri ruokaan.

“Muuta nämä kivet leiviksi.”

Jeesuksen vastaus on kiinnostava:

ihminen ei elä ainoastaan leivästä.

Tämä ei tarkoita, ettei ruumis tarvitsisi ruokaa.

Se tarkoittaa, ettei ihminen ole vain ruumis.

Hänellä on tarpeita, joita aineellinen kylläisyys ei ratkaise.

Ja paasto tekee tämän näkyväksi erittäin konkreettisella tavalla.

Paasto paljastaa nopeasti sen, kuka oikeasti hallitsee

Ihminen voi sanoa:

“Hallitsen itseäni.”

Sitten hän jättää yhden aterian väliin.

Yhtäkkiä mieli alkaa neuvotella.

“Ehkä huomenna olisi parempi päivä.”

“Ei tällä ole merkitystä.”

“Vähän nyt voi ottaa.”

Sama tapahtuu monien muiden halujen kanssa.

Puhelin.

Sokeri.

Nikotiini.

Viihde.

Seksi.

Ostaminen.

Alkoholi.

Some.

Kahvi.

Ihminen huomaa usein olevansa paljon vähemmän vapaa kuin kuvitteli.

Paasto ei luo tätä riippuvuutta.

Se paljastaa sen.

Ehkä siksi paasto on niin epämukava modernille ihmiselle

Meidät on kasvatettu lähes päinvastaiseen logiikkaan.

Jos haluat jotain:

ota se.

Jos tekee mieli:

osta.

Jos olet tylsistynyt:

avaa puhelin.

Jos tunnet epämukavuutta:

poista se.

Jos tunnet nälkää:

syö heti.

Jos et saa jotain nyt:

tilaa se tunnissa kotiin.

Koko kulutuskulttuuri perustuu suurelta osin impulssin ja tyydytyksen välisen ajan lyhentämiseen.

Paasto tekee päinvastoin.

Se sanoo:

halu ei ole käsky.

Tunne ei ole käsky.

Nälkä ei ole käsky.

Impulssi ei ole käsky.

Ja juuri tässä paastosta tulee hengellisesti paljon suurempi asia kuin aterian väliin jättäminen.

Raamatullinen paasto ei ole ruumiin vihaamista

Tämä pitää sanoa selvästi.

Kristinusko ei opeta, että ruumis olisi paha.

Päinvastoin.

Kristinuskon keskellä on Jumalan tuleminen lihaksi.

Ylösnousemus on ruumiillinen.

Paavali kutsuu ruumista Pyhän Hengen temppeliksi.

Siksi paaston tarkoitus ei ole ruumiin rankaiseminen.

Ajatus on järjestyksen palauttaminen.

Ruumis on hyvä palvelija.

Mutta huono herra.

Nälkä on hyvä signaali.

Mutta sen ei pitäisi hallita kaikkea toimintaa.

Sama koskee muitakin ruumiillisia haluja.

Paasto liittyy Raamatussa jatkuvasti tärkeisiin hetkiin

Mooses paastoaa.

Daavid paastoaa.

Daniel paastoaa.

Ester kutsuu kansan paastoon.

Ninive paastoaa katumuksen merkkinä.

Jeesus paastoaa.

Apostolit paastoavat.

Apostolien teoissa seurakunta paastoaa ja rukoilee ennen merkittäviä päätöksiä ja lähetystyöhön lähettämistä.

Tämä ei näytä sivuseikalta.

Se näyttää toistuvalta hengelliseltä työkalulta.

Silti monessa nykyseurakunnassa ihminen voi käydä vuosia kuulematta siitä juuri mitään.

Miksi?

Yksi mahdollinen vastaus on hyvin arkinen:

paastoa on vaikea tuotteistaa.

Se ei vaadi uutta tuotetta.

Ei konferenssia.

Ei sovellusta.

Ei hienoa rakennusta.

Ei kirkollista asemaa.

Ihminen voi yksinkertaisesti päättää:

tänään luovun jostain ja käytän tämän tilan Jumalalle.

Paasto on vaikeasti ulkoistettava hengellinen harjoitus.

Kukaan toinen ei voi tehdä sitä puolestasi.

Ja ehkä juuri siksi se sopii niin hyvin Jeesuksen opetukseen

Jeesuksen hengellisyydessä toistuu sisäinen motiivi.

Rukoile salassa.

Anna niin, ettei toinen käsi tiedä mitä toinen tekee.

Paastoa ilman esittämistä.

Älä kerää kunniaa ihmisiltä.

Älä ole kuin kalkitut haudat, kauniita ulkoa mutta jotain muuta sisältä.

Paasto sopii tähän täydellisesti.

Se on teko, jonka arvo voi olla täysin näkymätön muille.

Mutta paasto ilman rukousta voi olla vain nälkää

Tämä erottaa hengellisen paaston dieetistä.

Jos ihminen jättää syömättä saadakseen vatsalihakset näkyviin, kyse voi olla terveydestä tai estetiikasta.

Jos ihminen jättää syömättä ja käyttää ajan rukoukseen, Raamatun mietiskelyyn, katumukseen ja Jumalan etsimiseen, tarkoitus muuttuu.

Ulkoisesti teko voi näyttää samalta.

Sisäisesti se on täysin eri asia.

Tämä kuvastaa jälleen Jeesuksen opetuksen ydintä:

Jumala katsoo motiivia.

Jesaja menee vielä pidemmälle

Raamattu myös varoittaa vääränlaisesta paastosta.

Jesajan kirjassa ihmiset kysyvät, miksi Jumala ei huomaa heidän paastoaan.

Vastaus on kova.

Ihmiset paastoavat mutta jatkavat riitelyä, sortamista ja oman etunsa tavoittelemista.

Jumalan haluama paasto yhdistetään oikeudenmukaisuuteen, sorrettujen vapauttamiseen, nälkäisten ruokkimiseen ja hädänalaisten auttamiseen.

Tämä rikkoo käsityksen paastosta maagisena tekniikkana.

Paasto ei pakota Jumalaa tekemään mitään.

Ihminen ei kerää sillä hengellisiä pisteitä.

Jos sydän ei muutu, tyhjä maha ei ratkaise ongelmaa.

Tämä on tärkeä korjaus myös moderniin “spiritualiteettiin”

Nykyään erilaisia hengellisiä harjoituksia voidaan joskus käsitellä tekniikoina:

tee tämä seitsemän päivää ja saat tämän tuloksen.

Meditointi tuottaa tämän.

Paasto tuottaa tämän.

Manifestointi tuottaa tämän.

Raamatullinen näkökulma on toisenlainen.

Harjoitus ei ole kone, johon syötetään teko ja josta saadaan palkinto.

Paasto ei kontrolloi Jumalaa.

Sen pitäisi muuttaa ihmistä.

Se näyttää ihmiselle hänen riippuvuutensa

Ajattele tavallista päivää.

Kuinka moni asia tapahtuu automaattisesti?

Heräät.

Puhelin.

Kahvi.

Sosiaalinen media.

Ruoka.

Työ.

Viihde.

Ruoka.

Puhelin.

Nukkumaan.

Seuraavana päivänä uudestaan.

Paasto katkaisee yhden automaation.

Ja yhtäkkiä ihminen huomaa automaatiot myös muualla.

Ehkä juuri tästä syystä paasto on historiallisesti liittynyt selkeyteen ja rukoukseen.

Kun yksi jatkuva tyydytysmekanismi poistetaan, ihminen joutuu kohtaamaan sen, mitä sen alla oikeastaan tapahtuu.

Paasto voi myös näyttää, kuinka paljon ruokaa käytetään tunteiden säätelyyn

Nälkä ei aina ole fyysistä.

Syödään koska on:

stressiä.

tylsää.

surullista.

yksinäistä.

ahdistavaa.

palkitsemisen tarve.

Kun ruoka hetkeksi poistetaan, nämä tunteet eivät katoa.

Ne tulevat näkyviksi.

Kristillisessä paastossa tämän ei pitäisi johtaa pelkkään itseanalyysiin.

Vaan kysymykseen:

miksi täytän tällä jotain, mitä ehkä pitäisi viedä Jumalalle?

Sama periaate voidaan ulottaa muuhunkin kuin ruokaan

Raamatullisessa merkityksessä paasto liittyy ensisijaisesti ruokaan.

Tätä ei tarvitse hämärtää.

Mutta paaston hengellistä periaatetta voidaan soveltaa myös asioihin, jotka hallitsevat nykyihmistä.

Miltä näyttäisi:

seitsemän päivää ilman TikTokia?

Viikko ilman verkkokauppoja?

Päivä ilman musiikkia?

Sunnuntai ilman puhelinta?

Kuukausi ilman alkoholia?

Ilta ilman suoratoistopalveluita?

Ei siksi, että nämä kaikki olisivat itsessään syntiä.

Vaan jotta nähdään:

pystynkö olemaan ilman?

Jos vastaus on ei, ehkä kyse ei enää ole täysin vapaasta valinnasta.

Kristillinen vapaus ei tarkoita kykyä tehdä mitä haluaa

Se tarkoittaa myös kykyä olla tekemättä.

Tämä ero on valtava.

Nykykulttuurin vapaus:

“Minulla on oikeus saada mitä haluan.”

Raamatullinen itsehillintä:

“Haluni ei määrää minua.”

Galatalaiskirjeessä itsehillintä kuuluu Hengen hedelmiin.

Se ei tarkoita halujen puuttumista.

Se tarkoittaa, että halut ovat oikeassa järjestyksessä.

Ehkä ruumiin ja hengen suhde ymmärretään usein väärin

Kristitty ei yritä paastolla paeta ruumiistaan.

Hän harjoittelee elämään niin, ettei ruumis määrää koko persoonaa.

Tämä on hyvin erilainen ajatus.

Ruumiin tarpeet ovat todellisia.

Mutta ne eivät ole ihmisen korkein auktoriteetti.

Jeesus sanoo:

“Henki on altis, mutta liha on heikko.”

Tätä ei tarvitse tulkita ruumisvihaksi.

Se voidaan lukea realistiseksi havainnoksi ihmisestä.

Me tiedämme usein mikä olisi oikein.

Ja silti teemme muuta.

Ehkä nykykristillisyys tarvitsee vähemmän uusia tekniikoita ja enemmän vanhojen muistamista

Kristityt etsivät välillä hengellistä syvyyttä uusista kirjoista.

Uusista metodeista.

Uusista konferensseista.

Uusista opettajista.

Uusista rukousmenetelmistä.

Mutta Jeesuksen omassa opetuksessa on jo hyvin yksinkertainen kokonaisuus:

rukoile.

anna.

paastoa.

tee se Jumalalle.

älä yleisölle.

Tässä ei ole mitään monimutkaista.

Vaikeus ei ole ymmärtämisessä.

Vaikeus on tekemisessä.

Ja ehkä juuri siksi paasto katosi

Ei välttämättä siksi, että joku olisi tietoisesti poistanut sen.

Vaan siksi, että uskonnollinen kulttuuri voi luonnostaan säilyttää helpommat asiat paremmin kuin epämukavat.

On helppo kuunnella saarna paastosta.

Vaikeampi olla syömättä.

On helppo sanoa, että Jumala on tärkein.

Vaikeampi havaita, kuinka voimakkaasti kahvi, puhelin, ruoka, raha tai huomio oikeasti hallitsevat omaa päivää.

Paasto tekee abstraktista väitteestä konkreettisen.

Siksi paaston ensimmäinen kysymys ei ehkä ole “kuinka kauan?”

Vaan:

miksi?

Jos tarkoituksena on ylpeys:

väärä suunta.

Jos tarkoituksena on näyttää hengelliseltä:

Jeesus varoittaa siitä suoraan.

Jos tarkoituksena on vahingoittaa omaa kehoa:

se ei ole kristillisen harjoituksen tarkoitus.

Jos ihmisellä on sairaus, syömishäiriötaustaa, raskaus, lääkitys tai muu terveydellinen syy, ruokapaasto voi olla sopimaton ja terveydenhuollon ohjeet menevät hengellisen suorittamisen edelle.

Mutta jos terve ihminen päättää turvallisesti luopua hetkeksi jostain normaalista tarpeesta suunnatakseen huomionsa Jumalaan, hän tekee jotain, jolla on hyvin pitkä raamatullinen historia.

Paastossa tapahtuu lopulta jotain yksinkertaista

Ihminen sanoo kehollaan sen, minkä rukouksessa sanoo sanoilla:

Jumala on minulle tärkeämpi kuin tämä.

Tämä.

Ruoka.

Mukavuus.

Impulssi.

Tapa.

Välitön tyydytys.

Ei siksi, että nämä olisivat automaattisesti pahoja.

Vaan siksi, että mikään niistä ei saa olla Jumala.

Ehkä siksi ensimmäinen kiusaus erämaassa liittyi juuri leipään

Jeesus oli nälkäinen.

Leipä ei ollut paha.

Syöminen ei ollut synti.

Kiusaus oli siinä, kuka määrittää toiminnan ja millä perusteella.

Jeesuksen vastaus palauttaa järjestyksen:

ihminen ei elä vain siitä, mikä pitää kehon kylläisenä.

On olemassa jotain korkeampaa.

Ja ehkä tämä on paaston ydinsanoma myös nykyihmiselle.

Meillä on enemmän ruokaa.

Enemmän viihdettä.

Enemmän ärsykkeitä.

Enemmän mukavuutta.

Enemmän mahdollisuuksia tyydyttää halumme välittömästi kuin lähes millään aikaisemmalla sukupolvella.

Silti emme välttämättä ole sen vapaampia.

Joskus vapaus alkaa vasta siitä, että ihminen pystyy katsomaan haluaan ja sanomaan:

ei vielä.

Ei siksi, että asia olisi paha.

Vaan siksi, ettei se ole herrani.

Kristitylle paasto ei siis ole muinainen rangaistusmenetelmä.

Se voi olla muistutus siitä, kuka on Jumala.

Ja kuka ei ole.

MUTCARION MEDIA | RAAMATTU, PAASTO & SISÄINEN VAPAUS